Järkireissuja pyöräillen

Pyöräily on kaikin puolin järkevää. Etenkin työmatkapyöräily. Työmatkoihin kuluu joka tapauksessa tunteja viikossa, ja huomattavasti mieluummin vietän sen tutussa kuin tuntemattomassa seurassa. Bussissahan en tokikaan tunne kanssamatkustajia ja pyöräillä saan siis omassa laadukkaassa seurassani. Samalla tulee hyvää aerobista harjoitusta,  kuunneltua mitä uutta musiikkirintama tarjoaa ja tietysti hetki laadukasta aikaa siinä parhaassa seurassa.

Työmatkapyöräilyn aloitin pääsiäisen jälkeen ja nyt onkin kertynyt jo reilu 200 kilometriä mittariin. Kauppa- sali- tai muita lyhyitä matkoja tuohon ei lasketa. Tämän viikon aikana olen myös saanut kokea pyöräillessä koko ihanan suomalaisen kevään sääkirjon. Maanantaina lunta, keskiviikkona aurinkoa ja torstaina vettä ja myrskyä. Sitkeästi kuitenkin on poljettu. Matkaa täihin kertyy noin 7 kilometriä suuntaansa. Ja tuo matka on mukavan tasainen, pituudeltaan. Keskiviikkona pyöräilin Helsinkiin ja menomatka oli 10 kilometriä. Paluumatkalla päätin vähän oikaista ja matka oli 14 kilometriä. Toissa kesänä löysin loistavan oikoreitin Linnanmäeltä kotiin, joka tuplasi matkan pituuden.

Käytän pyöräillessä SuuntoAmbitia, joka näyttää kaiken tarvittavan tiedon pyöräillessä ja jotain tarvittavaa myös jälkeenpäin- Kertoo missä olen ajanut väärin ja pidentänyt matkaani. Nyt tietysti sinä fiksu lukijani mietit, miksi en seuraa tienviittoja. Olen senkin tehnyt, mutta etenkin täällä Espoossa ihmissitä on huvittavaa väännellä niitä osoittamaan eri suuntiin ja sitten varmasti nauravat puun takan kun taas se suuntavaistoton pyöräilijä ajaa harhaan. Okei, puhelimessani on GPS
 ja sieltä voisi reittiä myös katsoa, mutta eihän pyöräillessä ehdi puhelimen näyttöä vahtimaan. Hyvää treeniähän tuossa tulee, joten en valita.

Loppuun haluan vielä kertoa eilisestä järkireissusta pyöräillen. Lauttasaaren viisuvalvojaisiin päätin pyöräillä, olihan luvassa kotimatkalle pyöräilykaveri Mattinen. Viisujen loputtua lähdimme siis vesisateessa polkemaan kohti Espoota. Urheilu ei ole toki välineistä kiinni, mutta valo olisi kahden aikaan pyöräillessä hyvä, kuten myös sadetakki tuolla säällä. Reittimme kulki Mattilan johdolla hautausmaan ja mielisairaalan välistä, pieniä hiekkateitä ja suuria autoväyliä. Mattila itse ajoi tokikin terveen nuoren miehen lailla sähköpyörällä ja minä hinkutin omallani perässä. Turvallisesti kuitenkin päättyi tämä järkireissu, muille paitsio sammakolle jonka yli luulen ajaneeni. Sellainen treeni kuitenkin tuli, että aamulenkki jäi oikeutetusti välistä tänä aamuna.

 

Tässä vielä salainen oikoreittini Helsingistä Leppävaaraan.